Usko väkivallan verukkeena

Halveksiva äänensävy muistuu mieleeni vuosien takaa:

”EN ikinä olisi uskonut, että uskova nainen lähtee.”

Näissä käsissä uskosta tulee hallinnan väline

Luin australaiaisen artikkelin, artikkelin jonka sanat kuulostavat liiankin tutuilta. Artikkelissa haastateltiin sekä väkivaltaa avioliitossaan kokeneita naisia että näiden asianajajia. – Haastatelluissa tapauksissa väkivallan perustelu oli löytynyt Raamatusta.

Artikkelissa ihmetellään, mikä ihme seurakunnissa mättää, kun niissä putkahtaa esiin väkivaltatapauksia.

Oma tulkintani on se, että  uskosta tulee tietyn tyyppisten ihmisten käsissä väline, jolla he laskelmoivat hallitsevansa ihmisiä ympärillään. Aivan niin kuin tuo artikkelin alkuosassa lainaamani henkilö. Hän laski sen varaan, että Raamattuun, Jumalaan, jne. uskova nainen on ja pysyy kontrollin alla.

Kyseessä on Raamatun ja Jumalan tahdon väärin tulkinta ja väärinkäyttö. Kokemukseni mukaan ilmiön takaa pilkistää narsisti tai ainakin narsistisia piirteitä omaava henkilö, joka pohjimmiltaa viis veisaa manipuloinnin metodista, kunhan se vain toimii.

Marginaalitapaukset ja hyväuskoisuuden ansa

Kyseessä on tietyllä tapaa marginaalitapaukset, joiden käyttäytymistä ei voi eikä saa yleistää. Kaikki kirkossa käyvät ja Raamattua lukevat henkilöt eivät ole väkivaltaisia. Päinvastoin nk. uskoontulo voi oikaista isojakin ihmiselämän koukeroita ja kieroutumia.

Ongelman muodostaa myös manipulaattorin ympäristö. Kristittyinä olemme uskovaisuuden lisäksi usein liian hyväuskoisia ja sinisilmäisiä.

Joskus luemme myös Raamattua aivan liian hyväuskoisesti – ajatellen, että kaikki Raamattuaan lukevat tai siihen uskonsa esille tuovat toimivat meidän tavoin, ottavat Raamatun kokonaisuutena todesta.

Vihkisormukseen on kaiverrettu Ef. 5: 22-24:

Vaimot, suostukaa miehenne tahtoon niin kuin Herran tahtoon,  sillä mies on vaimonsa pää, niin kuin Kristus on seurakunnan pää; onhan hän seurakunnan, oman ruumiinsa, pelastaja.  Niin kuin seurakunta alistuu Kristuksen tahtoon, niin myös vaimon tulee kaikessa alistua miehensä tahtoon.

Hassua, sormuksesta puuttuu seuraava jae (Ef. 5: 25):

Miehet, rakastakaa vaimoanne niin kuin Kristuskin rakasti seurakuntaa ja antoi henkensä sen puolesta .

Ohut, ymmärtämätön uskonto

Australiasartikkelin alku on kuin toisinto suomalaisesta versiosta:

Pienten lasten ja työn uuvuttama äiti saa kuulla huonommuudestaan, tottelemattomuudestaa, alistumattomuudestaan yön hetkinä, silloin, kun uni tekisi terää.

Artikkeli kysyy samaa, mitä olen itsekin vuosien mittaan kysynyt:

Miksi perheväkivallasta ei kuule saarnoja? Miksi niin monet naiset kertovat, että heidän pastorinsa kehottavat heitä pysymään väkivaltaisessa liitossa? — Ja jos seurakunta on tarkoitettu paikaksi, jonne voi heikoilla oleva tulla, miksi väkivaltaa kohdannut lähtee ja tekijä jää?

Seurakunnasta löytyy vähän, jos ollenkaan tukea. Anteeksi pitää antaa, ja liittoon jäädä – erityisesti, jos puoliso ei ole uskoton. Uudelleen ei saa avioitua.Valinnastaan saa maksaa hintaa loppuelämän.

Yhteisöissä, joissa avioeroa vältetään, helposti myös pysytään väkivaltaisessa suhteessa. Jos kuitenkin päädytään eroon, saattaa käydä niin, että valinta tehdään samalla suhteessa uskoonkin eli uskonasioista hakeudutaan kauemmaksi.

Simon Smart, the Centre for Public Christianityn pääjohtaja lainaa kroatialaisten teologia Miroslav Volfia, joka käyttää termiä ”ohut uskonto” kuvaamaan uskonnollisuutta, jossa asia irrotetaan moraalisesta asiayhteydestä ja käytetään ja tavoitellaan päämäärää, jolla ei uskon kanssa ole mitään tekemistä.

Valitettavasti artikkelin lukeminen lisää sen tiedon tuskaa, miten pihalla kristilliset julistajat ja opettajat (joiden mielipiden painaa monen mielestä paljon) oikeasti ovat.

Rajaa saatetaan vetää sen suhteen, onko henkinen väkivalta hyväksyttävämpää kuin fyysinen ts. jos väkivalta on ”pelkästään henkistä” sitä joidenkin mielestä pitäisi sietää. Erään arvostetun julistajan mielestä edes fyysinen väkivalta ei oikeuta eroon, vaan pitäisi korkeintaan ottaa etäisyyttä, kunnes puoliso on ”lauhtunut”. Kolmannen mukaan puolisolla ei ole oikeutta huomauttaa huonosta käytöksestä.

Onneksi on niitä, jotka ymmärtävät yskän

Vaaralliseksi tilanteen tekee se, jos puoliso menee liian pitkälle ja manipuloi toista. Siinä ei ole kyse alamaisuudesta, joka on mennyt vikaan, vaan puolisosta, joka on mennyt vikaan. — Olipa lähisuhdeväkivalta hengellistä, henkistä tai fyysistä, seurakunnassamme emme voi sitä millään muotoa hyväksyä.

 

Ei suinkaan opetus ole ongelma, vaan opetuksen vääristymä. En usko, että Raamatun opetus tuottaa perheväkivaltaa.

Rumuutta pitää katsoa silmiin

Näinhän se on. Langennut ihminen voi pilata parhaan ja kauneimmankin.

Tätä rumuuttakin meidän kannattaa uskaltaa silmiin – mieluummin Jumalan silmin, joka aina on heikoilla olevan ihmisen puolella.

Artikkelissa Tabitha, seurakunnan pastorin ex-vaimo, joka haki apua kirkkonsa ylintä johtoa myöten – turhaan.

Tällaisessa tilanteessa helpostikin jos ei perin pohjin katkeroidu, niin kyynistyy.  Mitä ihminen voi isommille vallan voimille ympärillään.

Mitä Jumala ajattelee tästä?

Silti rakastava Jumala ympäröi, pimeydenkin keskellä, kuten Hän teki Tabithan kohdalla vakuuttaakseen, että Hän on erilainen kuin ihmiset, jotka kääntävät selkänsä.

Pimeimpänäkään päivänä en ole tuntenut, että Jumala olisi minut hylännyt, pelkästään seurakunta.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s